Kävin katsomassa teatteria, joka vaikutti syvästi myös siihen puoleen minussa, joka syvällisen henkisyyden osa-alue. Koko -teatterin Janoavaiset kertoo kahden 1870 -luvulla Suomessa syntyneen naisen, Helmi Krohnin ja Helena Konttisen , henkisestä etsinnästä ja matkasta. Olen tutustunut molempien naisten elämään aikaisemminkin, mutta teatterin kokemuksellisuus herätti tarinat eloaan ja mahdollisti samaistumiskokemuksia sekä sanoitti omaa kokemusmaailmaa. Itsekin koen, että omalle etsinnällä ja henkiselle matkalle
juurikin vahva kristillinen perusta on antanut turvaa ja voimaa. Kiitos!
コメント