Supervoimaa - ihmetellen olen onnellinen


Supervoimani on ihmettely!

Tähän olen päätynyt pohtiessani elämääni ja suhdettani sen moninaisiin sattumuksiin. Elämäni onnellisuuden palaset syntyvät luottamuksesta elämään, johon kohdallani sisältyy jatkuvan ihmettelyn ja onnellisten loppujen suuri siunaus. Ihmettely on tuonut luokseni niitä asioita, joita eniten tarvitsen.

Joogapolkuni on hyvä esimerkki ihmettelyn voimasta. Ensimmäinen joogakurssini oli hyvien ystävättärieni idea, he halusivat kokeilla jotain uutta, ja lähdin ihmetellen mukaan.

Se kurssi muutti elämäni. Käytännössä siitä hetkestä alkaen harjoitin joogaa päivittäin. Aluksi heräilin aikaisemmin kuin muu perhe saadakseni itselleni oman puolen tunnin hetkeni, jonka harjoitus vei. Ihmettelin nopeaa voimistumistani sekä psyyken että fysiikan tasolla. Jokapäiväinen harjoitus kulki helposti mukana, myös työmatkoilla, joita oli lähes 80 päivää vuodessa ympäri maailmaa. Jooga paransi, helli ja tasapainotti.

Seitsemän vuoden harjoituksen jälkeen kuulin sanan kundaliinijooga. Ihmettelin kiinnostustani, koska tietoa oli vaikea saada (internet oli alkutekijöissään), kursseja ei vielä ollut saatavilla Suomessa ja en tiennyt mitään eri joogamuodoista. Ihmettelevien etsintöjenI aikana löysin itseni eräästä messutapahtumasta, jossa tapaamani työkaveri päivitteli: ”Kaikista maailman ihmisistä en uskonut koskaan törmääväni sinuun tällaisessa tapahtumassa!”. Toisaalta messutapahtuma oli Dipolissa, joka oli ollut yksi teekkarielämäni keskittymistä. Samaisessa messutapahtumassa silmiini osui Irene Hopkinsin suomeksi kirjoittama kirja, Kundaliinijooga - sisäisen voiman tie. Ihmettelin ja ostin kirjan sen itselleni.

Sähköposti oli jo keksitty, joten aloitin kirjeenvaihdon Irenelle Yhdysvaltoihin. Ihmettelin, kyselin, halusin oppia lisää. Ihmettelin harjoituksen voimaa ja jatkoin samalla päivittäistä harjoittamista, uusin kundaliinijoogan periaattein. Irene kertoi, että Suomeen oli vihdoin tulossa ensimmäinen kundaliinijoogaretriitti. Ilmoittauduin siihen heti, kun se oli mahdollista. Ihmettelin retriitin harjoitusten syvällistä voimaa ja sitä, että Irenen kirjan ja kirjeenvaihdon perustalta olin oppinut liikesarjat ja tekniikat aivan oikein. Retriitin järjestäjä ja ohjaaja oli Inderjit Kaur Khalsa, josta tuli toinen tärkeä vaikuttaja joogapolullani. Ihmettelin kurssilla herraa upeassa autossaan ja varusteissaan, etsijä hänkin. Selvisi, että hän oli tunnettu ja arvostettu yritysvalmentaja. Ihmetellen huomasin olevani kehittämässä uutta suomalaista yritysvalmentajayhteisöä. Jooga kulki mukana, joka päivä kaikkialla. Joogaohjaamisen aloitin myös ihmetellen. Koulu- ja kotiyhdistys halusi kokeilla uusia varainhankintakeinoja, ja huomasin ohjaavani varainkeruujoogaa lapseni koulun salissa Espoossa. Joogaohjaajan urani kehittyi oman harjoituksen kanssa rinnan, kuin itsestään, ihmetellen. Samalla elämä muuttui, diplomi-insinööristä kasvoi opintojen ja (työ)elämän ihmettelyn kautta yritysvalmentaja, teologi, kasvatustieteilijä, opettaja ja ammattikasvattaja. Päivät rytmittyivät opetustyön eri muotoihin, aamuisin ja iltaisin joogaohjauksia aikuisille, päivisin lasten opetus- ja kasvatustyötä. Ohjaukset lisääntyivät, opiskelin liikunnan pedagogiikkaa. Ihmettelin ja olin, ja olen, kiitollinen joogan mahdollistamasta muutoksesta, joogapolun ja ihmettelyn ihmeellisistä siunauksista. Joogaan edelleen ihmetellen, tänäänkin. Ihmetellen

, kiitollisena nykyteknologiasta, etäohjauksen mahdollisuuksista ja uskollisesta kanssajoogaajista. Ilman joogayhteisöä en kirjoittaisi tätä.



12 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki